Sarja N72 mitalikolmikko.

Teksti ja kuvat: Johanna Kankus

Klassisen voimanoston EM-kilpailut Tartu, Viro 2016

Kisoihin valmistautuminen sujui erittäin hyvin ja pitkästä aikaan saatiin lähes ehjä treenijakso alle ennen kilpailuita. Useissa harjoituksissa tehtiin omia henkilökohtaisia ennätyksiä ja selvästi mentiin eteenpäin voimatasollisesti. Aivan viime metreillä kuitenkin selkä alkoi oikuttelemaan ja kärsin erittäin kovista suojakrampeista kyykkyharjoituksien yhteydessä. Viimeisen viikon harjoituksia jouduttiin keventämään reilulla kädellä, jotta pääsisin kilpailemaan. Tiesin, että keventäminen on minun kohdalla myrkkyä, sillä palaudun erittäin nopeasti harjoituksista ja saatan pehmentyä liikaa ennen kisapäivää. Tämä oli kuitenkin välttämätön liike, jotta pääsisin kilpailemaan.

Lähdin kisoihin toisen suomalaisnostajan, Hanna Rantalan, kanssa. Hän nosti päivää ennen minua, joten vietin kisapaikalla kaksi päivää ennen omaa kilpailua. Jännitin ihan kauheasti Hannan kilpailua; Ehkä jopa enemmän kuin omaani. Jännittämisen seurauksena aineenvaihdunta lähti pyörimään erittäin nopeasti ja sain syödä kahden tunnin välein, jotta nälkä pysyisi poissa ja elopaino pysyisi ylhäällä.

Kisa-aamuna vaaka näytti kilon alle tavoitepainon eli 71,00kg. Tavoite olisi olla mahdollisimman lähellä 72,00 kg kisavaa´alla, mutta nyt mentiin reilusti alle tavoitteen. Ehkä epätietoisuus omasta nostokunnosta ja selän tilanteesta lisäsi ylimääräistä stressiä ja jännitystä kisaan ja paino vain romahti alas liian paljon. Henkisellä puolella juurikin tuo epätietoisuus omasta nostokunnosta kalvasi mieltä viimeiset kaksi viikkoa ja varmasti teki hallaa tälle kisalle. Henkinen vahvuus on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin fyysinen. Ne luovat kokonaisuuden, joka näkyy kisojen lopputuloksessa.

Lämmittelyissä rauta ei painanut ja päätimme lähteäkin haastamaan ranking ykköstä. Ensimmäiseen lastaukseen laitettiin 172,5kg, joka meni hylkyyn 2-1 korkeana kyykkynä. Tekniikka hieman hajosi alas mentäessä, koska pelkäsin liikaa kyynärpäiden osumista jalkoihin. Itsekin vähän yllätyin siitä, että käänsin kesken alas menon kyynärpäitä taakse, jolloin hiukan horjahdin alas mentäessä eteen. Kuulin myöhemmin, että kyykky oli horjahduksestakin riippumatta riittävän syvä, mutta se meni hylkyyn 2-1 korkeudesta. Sama rauta lastattiin toiseen kyykkyyn ja sen päätin ottaa niin syvältä kuin mahdollista. Toinen kyykky hyväksyttiin 3-0. Viimeiseen kyykkyyn päätettiin laittaa uusi Euroopan Ennätys 181,5kg. En halunnut tämänkään jäävän syvyydestä kiinni, joten tiputin sen niin syvälle kuin mahdollista. Hiukan on vielä teknisiä ongelmia ottaa niin sanotusti "koppi" liike-energiakyykystä, joten "ilmaisen kyydin" päätyttyä jouduinkin laittamaan dieselvaihteen silmään ja työnsin kyykyn väkisin ylös. Kyykky hyväksytysti 3-0 läpi. Viimeisen kyykyn jälkeen tiesin, että vedosta lähti juuri 10kg pois, koska selkä joutui todella koville kovassa puristuksessa. Kuitenkin hetkellinen EE tuntui hyvälle ja minun hallussa ollut jalkakyykyn SE 173,0 kg parani 8,5kg:lla. Ei kai se niin huonosti sitten loppujen lopuksi mennytkään. Euroopan ennätyskyykky toi myös pääsylipun ensimmäiseen kansainväliseen dopingtestiin. Sinne ei päässyt kuin ennätyksien tekijät, joten oli kunnia kuulua heidän joukkoon.

181,5 kg jalkakyykky, SE.

Dopingtesti.

Penkki kulki lämmittelyissä ja pieni rentoutuminen tapahtui liian ajoissa. Kun ensimmäiseen nostoon lastattu 100kg ei painanut mitään, niin lähdin toiseen nostoon hieman huonosti keskittyneenä ja tanko karkasi mahalle. Tuomarit näkivät tässä nostossa tangon alaspäin liikkumista, joten toinen nosto 105kg:lla meni hylkyyn. Olin erittäin pettynyt siihen, että menin mokaamaan noston omaa typeryyttäni. Sama rauta lastattiin viimeiseen nostoon uudelleen, joka näin jälkikäteen harmittaa, sillä kunnon keskittyminen nostoon ja 105 kg oli kuin ilmaa. Nosto meni läpi 3-0. Varoja jäi vähintään 5-7,5kg. Monet sanoivatkin minulle, että se oli aivan liian kevyt rauta lopetukseen. Jopa päätuomari harmitteli asiaa minulle kisojen jälkeen. No, oma moka täysin. Tästäkin voi vain ottaa opikseen.

105 kg penkkipunnerrus.

Veto tuntui jo lämmittelyssä huonolta. Selkä oli krampissa ja en tuntenut ollenkaan painetta vedon irrotuksessa siellä, minne sen pitäisi kohdistua. Oli vaikea saada rautaa irti maasta oikeassa kulmassa, koska alaselkä oli ihan tunnoton. Ensimmäinen nosto otettiin varmuudella, jotta saan tuloksen. Toiseen nostoon laitettiin 172,5 kg ja siinä huomasin jo, että tänään ei ole vetopäivä. Keskikroppa tärisi ja nosto oli erittäin huono. Vatsalihakset olivat näyttävästi myös ottaneet osumaa kyykyssä. Viimeiseen lastaukseen laitettiin sellainen rauta, joka mahdollisesti olisi vienyt minut voittoon, jos ykkösenä oleva ei olisi saanut hänen viimeistä vetorautaa ylös asti, mutta nosto jäi tälläkin kertaa tulematta. Tuloksena oli 2. sija; EM-hopea.

172,5 kg maastanosto.

Kokonaisuudessa tunsin pettymystä kisoihin. Tein aloittelijan mokan, kun lähdin toiseen penkkiin kuin "soitellen sotaan". Ei sellainen käy päinsä tällaisissa kisoissa tai missään muuallakaan. Jutellessani valmentajan kanssa kisojen jälkeen ja hänen kertoessaan tavoiteyhteistuloksen näihin kisoihin tajusin, että en ollut kovin kaukana siitä tavoitteesta. Jos olisin nostanut penkin kunnolla ja lastannut viimeiseen vetoon sen raudan, jota alun perin ajateltiin olevan se "todellinen" viimeinen vetorauta, yhteistulos olisi ollut kasassa. Olin myös hiukan pehmeä kisoissa johtuen kevennetyistä harjoituksista ennen kisaa. Nämä asiat, kun olisi ollut kunnossa, niin tulos olisi ollut ihan toinen. Kyse ei ole isoista asioista. Kyse on asioista, jotka olisi pitänyt olla normaaleja asioita.

Nyt mietinkin, että miten jatkan loppuvuoden osalta. Jaksanko lähteä klassisen voimanosto MM-kilpailuihin vai keskitynkö SM-kilpailuihin suoraan. Suomessa pidettävissä kisoissa on se hyvä puoli, että minun ei ole ikinä tarvinnut miettiä, millaiset tuomarit minulla on; Osaavatko tuomarit sääntöjä. Ja ymmärtääkö jury englantia ja osaakohan hekään sääntöjä. Suomessa kaikki on niin paljon paremmin. Minulla oli näissä kisoissa ihan hyvät tuomarit, mutta stressi tästä asiasta oli silti suunnaton. Omia kisoja edeltävien nostajien kertomukset tuomareiden osaamattomuudesta loi epäluottamuksen sekä omaa että muiden osaamista kohtaan. Olin ennakkoon kiitollinen siitä tiedosta, että minulla oli näissä kisoissa varmuudella ainakin yksi osaava tuomari, joka sattumoisin oli suomalainen. Hän piti huolta, että muut tuomarit tiesivät kyynärpääsäännön, jotta viime vuoden katastrofi ei tapahtuisi tänä vuonna uudelleen. Kiitos! Kiitos myös matkakumppanilleni Hannalle. Paljon opittiin toisistamme ja sain ihan mahtavan ystävän Hannasta. Tunnen suurta lämpöä, kun mietin yhdessä viettämäämme iltaa hotellihuoneessa, jossa vaan puitiin elämää ja elämän tuomia sattumia. Olet jatkossakin tervetullut mukaan tähän yhden ihmisen susilaumaan. Kiitos myös minun superhuoltotiimille; kahdelle tuoreelle Euroopan mestarille Antille ja Hannalle. Suurin kiitos kuuluu valmentajalle. Me jatketaan tästä vielä yhdessä kohti sitä suurta hetkeä, jota ei ihan vielä saavutettu. Ehkä jonain päivä se sattuu kohdalle. Se on ainakin tavoite, kun tätä matkaa taitamme viikosta kuukauteen ja kuukaudesta vuoteen.